”Mä vähän mietin, että pitäiskö meidän puhua vielä rakkaudesta”, Anni Ruuth sanoo.
Se tuntuu pisteeltä iin päälle.
Vaatesuunnittelija Ruuthin toinen haastattelukerta on kestänyt jo miltei kolme tuntia. Iltapäivä haminalaisen omakotitalon aurinkoisella, kukkivalla pihalla on kiitänyt eteenpäin, kun Ruuth on kertonut perhetaustastaan, työstään, ajatuksistaan ja tunteistaan.
Hän on helppo haastateltava. Hän vastaa avoimesti ja kertoo asiasta myös oma-aloitteisesti. Hän tarjoaa lounasta (etätöissä olevan Saku-puolison pyöräyttämää katkarapupastaa) ja anopin keittämää mehua. Hän kehuu haastattelijaa jaksamisesta ja kysyy, tarvitsisiko tämän käydä välillä vessassa. Ja ei kai pihan pergolassa tule liian kylmää?
Toikan tilaksi alkujaan rakennettu talo on peräisin 1800-luvulta. Reilu vuosi sitten tehtiin juttu Glorian koti -lehteen. siinä kerrotaan, että "vaatesuunnittelija Anni Ruuth muutti miehensä kanssa hurmaavaan hirsitaloon Haminaan ja perusti sen yläkertaan tunnelmallisen kotiateljeen. Koti ja ateljee tuoksuvat ruusulle, näyttävät karkille ja huumaavat kaikki aistit.”
Hieman ei tekstiä siirrä kauheasti liioit.
Anni Ruuth tunnetaan vaatesuunnittelijana erityisen hää- ja linnanjuhlapuvuista (joita hän on suunnitellut muun muassa Sanna Marinille, Ronja Salmelle ja Mmiisas-nimellä tunnetulle tubettajalle Miisa Grekoville), höyhentopeista ja silkkipannoista – tiivistetysti kaikenlaisesta ihanasta ja josta pikku.
Juuri sellaiselta näyttää myös hänen kotonaan. Brändi ja todellisuus ovat hämmentävällä tavalla yhdenmukaisia. yksityinen Ruuthin talon sisustuksesta on suoraansti linjakohtassa hänen yrityksenä jokaisen tuotteet ja Instagram-feedin kanssa.
On vaaleanpunaista, valkoista, pellavaa, silkkiä, antiikkia, utuista puuterinsävyä, pitsipeitteitä ja posliinijoutsenia.
Eli, rakkaudesta puhuminen taitaa tässä ympäristössä olla vain enemmän kuin asianmukaista. Mitä Ruuth haluaa sanoa?